Maaliskuu

5.3.2012 Turku

6.3.2012 Uusikaupunki

7.3.2012 Huittinen

12.3.2012 Joensuu

13.3.2012 Espoo

15.3.2012 Porvoo

19.3.2012 Ylivieska

20.3.2012 Kokkola

21.3.2012 Vaasa

22.3.2012 Seinäjoki

26.3.2012 Kotka

27.3.2012 Hämeenlinna

28.3.2012 Tampere

Huhtikuu

2.4.2012 Rovaniemi

3.4.2012 Kuusamo

4.4.2012 Oulu

16.4.2012 Vuokatti

17.4.2012 Imatra

23.4.2012 Jyväskylä

24.4.2012 Kuopio

Kampanjapäivät alkavat klo 12:00 lehdistötilaisuudella, iltapäivällä on työpaikkakäynti ja päivän kruunaa jäsenilta. Toivottavasti tapaamme näissä tilaisuuksissa!

”Kerran superilainen – aina superilainen!”  Siltä minusta usein tuntuu. Seuraan aktiivisesti ja lämmöllä SuPerin onnistumisia haastavissa ay-tehtävissä. Käytin parhaat työvuoteni (22 vuotta) ajaen SuPerin ja superilaisten etuja neuvottelupäällikkönä. Jo senkin vuoksi SuPerin tulevaisuus edelleen kiinnostaa.

On tulossa puheenjohtajavaali, jossa haetaan Palomäelle seuraajaa. Näin suuren liiton puheenjohtajalta vaaditaan paljon. Kukaan ei ole siihen tehtävään välittömästi valmis, mutta toisilla on paremmat edellytykset kuin toisilla menestyä tässä tehtävässä.

Puheenjohtajan tehtävä nykyaikana vaatii kykyä katsoa tulevaisuuteen. Se vaatii sosiaalisia taitoja ja kykyä luoda tasa-arvoisia suhteita yhteiskunnallisiin päättäjiin. Se vaatii vahvaa itsetuntoa, jota eletty työelämä ei ole heikentänyt. Puheenjohtajaehdokkaan liian pitkä työmarkkinahistoria kenttätyön aktivistina on jarru uudistumiselle ja uuden oppimiselle. Monet johtajatutkimukset ovat tämän osoittaneet.

Suuren liiton puheenjohtajan – kuten Superin – ei tarvitse osata kaikkia pieniä yksityiskohtia. Niiden selvittelyyn on palkattu ammattilaisia toimistoon: on ammatillisten asioiden osaajat, on sopimustekniset osaajat, on juridiset osaajat. Puheenjohtajan on ymmärrettävä kokonaisuuksia, nähtävä metsä puilta ja oltava myös ns. arvojohtaja. Lisäksi on hyvä, että Mari pärjää myös englannin kielellä.

Kun tunnen kaikki puheenjohtajaehdokkaat erittäin hyvin vuosien, muutaman jopa parin vuosikymmenen ajalta, on vahva kantani, että ehdokkaiden joukosta parhaiten tulee onnistumaan puheenjohtajan tehtävässä Mari Niemi-Saari.

Ne vielä töissä olevat ay-aktiivit ja ammattiosastoväki, jotka minut tuntevat, tietävät, että olen aina ajanut SuPerin etua. Niin teen tässäkin. Minun puoleltani tähän ei liity mitään puoluepoliittista eikä oman eduntavoittelua.

Ay-terveisin

Eero Heimolinna

ex-neuvottelupäällikkö

********************************************************************************************************

Valitaan Mari Niemi-Saari SuPerin puheenjohtajaksi tulevassa liittokokouksessa.
Miksi Mari on paras ehdokas SuPerin puheenjohtajaksi?
Siksi, että hänellä on selkeä näkemys siitä, miten superilaista toimintaa tulee kehittää ja hän pitää tärkeänä kaikkien jäsenryhmien huomioimista edunvalvonnassa.
Siksi, että hänellä on koulutusta ja kokemusta hoitotyöstä eri sektoreilla. Hän on mm. toimiessaan opiskelijatyössä, luonut hyvät ja toimivat kontaktit eri oppilaitoksiin ja hän on tietoinen jatkuvan kouluttaumisen merkityksestä hoitotyössä.
Siksi, että hänellä on jo kokemusta järjestötyöstä ja hänellä on tulevana puheenjohtajana tukenaan liiiton toimiston osaava henkilökunta.
Siksi, että hänellä on rohkeutta tuoda esille niitä epäkohtia, joita superilaiset kohtaavat työssään ja toimia niiden korjaamiseksi.
Siksi, että hän on, paitsi sopivan ikäinen ja edustava, myös luotettava, sosiaalinen ja helposti lähestyttävä, jotka ovat huomionarvoisia tekijöitä superilaisessa järjestötyössä.
Siksi, että SuPer tarvitsee juuri Marin kaltaista puheenjohtajaa kehittämään SuPeria ja superilaista järjestötoimintaa kohtaamaan tulevia haasteita.
Marin entisenä työtoverina ihailin aina sitä tarmoa ja energiaa, jolla hän paneutui työhönsä.
Siksi voinkin esittää teille kaikille tulevassa liittokouksessa ääntään käyttävälle superilaiselle, että valitkaa Mari SuPerin puheenjohtajaksi, hänestä saatte napakan puheenjohtajan viemään SuPeria ja superilaisuutta eteenpäin seuraavalle kymmenluvulle.

Eevaliisa Kurki, ammattiosastoneuvos

**********************************************************************************************************

Miksi Mari Superin puheenjohtajaksi?

Superin arvoja ovat Kunnioitus, Rohkeus ja Vastuullisuus.

Puheenjohtajalta vaaditaan kunnioitusta ja oikeudenmukaisuutta. Kykyä
työskennellä liiton tavoitteiden saavuttamiseksi yhdessä jäsenistön ja
toimihenkilöiden kanssa.
Puheenjohtajalta vaaditaan rohkeutta päätöksenteossa. Rohkeutta tarttua uusiin
haasteisiin. Rohkeutta uudistaa liiton toimintaa.
Puheenjohtajalta vaaditaan vastuullisuutta ja tekoja luottamusta rakentaen niin
jäsenistön kuin koko yhteiskunnan kannalta.
Kaikki nämä kolme tärkeää arvoa sisältyvät myös Marin toimintaan.
Uudistuva ja kasvava Super-liitto tarvitsee arvoisensa puheenjohtajan…..Mari
Niemi-Saaren !

Suosittelen
plm Merja Ohvo, Kuopio

**********************************************************************************************************

Mari puheenjohtajaksi!

Jos olisin äänioikeutettu SuPerin tulevissa liittokokousvaaleissa, valintani liiton uudeksi puheenjohtajaksi olisi Mari Niemi-Saari. Miksikö?

Itselläni oli ilo työskennellä Marin kanssa lähes seitsemän vuotta SuPerin toimistolla. Saapuessaan määräaikaiseksi opiskelija-asiamieheksi Mari oli nuori, joskin jo kokenut lähihoitaja, joka toi aivan uudenlaista intoa ja otetta niin opiskelijatyöhön kuin myöhemmin laajentuvaan ”nuoriso-osastoonkin”. Liiton onneksi Mari vaihtoi lähihoitajan rankan jaksotyön perhesyistä hieman helpommin hallittavaan asiamiehen tehtävään – joskin läheltä tilannetta seuranneena tiedän, että myös SuPerissa työskennellessään Mari itseään ja perhettään säästämättä kulki iltoja ja viikonloppujakin SuPer-sanomaa levittämässä. Eipä taida montaa sellaista paikkakuntaa enää Suomen kartalta löytyä, jonka jäseniä Mari ei henkilökohtaisesti ole tavannut joko työpaikkakäynneillä, oppilaitoksissa, jäsenilloissa tai koulutuksissa! Uskon, että Marin innostava ja asiantunteva työpanos liiton jäsenmäärän kasvussa onkin ollut huomattava, vaikka yhteistyötä toimistolla tehtiin ja tehtäneen edelleen yli yksikkö- ja tehtävärajojen. Mari oli sekä toimiston että jäsenten piirissä pidetty työntekijä ja haluttu kouluttaja erilaisissa tilaisuuksissa. Marin kanssa oli helppo työskennellä: suorasanaisen, suoraselkäisen lähihoitajan sanaan saattoi aina luottaa. Kun jotain sovittiin tehtäväksi, ei tarvinnut kahta kertaa miettiä, onko homma jo hoidettu!

Kaiken tämän lisäksi Mari on onnistuneesti hoitanut perheensä lisäksi myös yhteiskunnallisia velvollisuuksia: Vantaan kaupunki on saanut harvinaisen rehellisen ja pelkäämättömän valtuutetun päättämään yhteisistä asioista. Jokainen ihminen ikään, sukupuoleen ja terveydentilaan katsomatta on Marille arvokas, ja tämä heijastuu myös hänen kykyynsä tehdä yhteistyötä kiperissäkin paikoissa omista periaatteistaan tinkimättä.

Uskon, että liitolla on kerrassaan ainutlaatuinen tilaisuus saada puheenjohtajaksi henkilö, joka vankan lähihoitajakoulutuksen ja -kokemuksen lisäksi on hankkinut suuren määrän lisäkoulutusta niin ammatillisesti kuin yleissivistyksenkin parista. Koulutuksissa ja jäsenilloissa en voinut kuin ihailla Marin kykyä reagoida nopeasti hankaliinkin tilanteisiin ja kysymyksiin, ja sitä tunteen paloa SuPerista puhuttaessa ei moneltakaan ”leipäpapilta” löydy. Mari on superilainen henkeen ja vereen, tätä ominaisuutta tarvitaan varsinkin, kun työmarkkinakenttä tuntuu olevan jatkuvien muutosten kourissa. Marin vahvuutena on myös laaja kokemus sosiaali- ja terveydenhuollosta niin työntekijänä kuin vastuullisena päättäjänäkin. Näitä vahvuuksia ei kannata hukata: anna äänesi Marille ja turvaa SuPerin tulevaisuus kasvavana, voimistuvana ja jäsentensä arvoisena liittona!

Minna Holm, järjestöpäällikkö, ex-kollega vuosilta 2001-2008

*********************************************************************************************************

Miksi Mari Niemi-Saari puheenjohtajaksi?

Mari on sanavalmis, kannustava, hyvä puhuja, taitava neuvottelija ja edustava puheenjohtaja SuPerille! Mari edustaa iästään huolimatta kaikkia superilaisia ja hänellä on suuri halu kehittää entistä vahvempaa ja itsenäistä liittoa jota me superilaiset tarvitsemme.

On todella hienoa että meidän tulevalla puheenjohtajalla on työkokemusta niin sairaalamaailmasta kuin SuPerin toimistolta, jossa Mari on tehnyt erittäin hyvää työtä alan opiskelijoiden eteen. Ei auta myöskään unohtaa kunnallispolitiikkaa, jossa Marilla on vaikutusvaltaa sekä sieltä saatua tietotaitoa, jota voidaan hyödyntää myös superilaisten hyväksi.

Itse olen oppinut tuntemaan Marin 2005 vuoden alusta lähtien opo-työn kautta. Kouluttajana Mari on aivan mahtava tyyppi, jonka ansiosta osaltaan meidän oma liitto on vahvistunut opiskelijoihin tehdyn työn kautta.

Paras ehdokas Superin puheenjohtajaksi on Mari Niemi-Saari, jolla on kokonaisvaltainen näkemys itsenäisen ja vahvan liiton vetäjäksi.

Pääluottamusmies, opo

Päivi Pöyry

Riihimäen seudun ao 615

**********************************************************************************************************

Arvoisa lukija,

Tämä on henkilökohtainen suosituskirjeeni Suomen Perus- ja lähihoitajaliiton puheenjohtajaehdokkalle, Mari Niemi-Saarelle.

Minulla on ollut ilo työskennellä Marin kanssa SuPer-nuorten työryhmässä muutama vuosi sitten ja senkin jälkeen toimiessani SuPerin Lappeenrannan ammattiosaston puheenjohtajana kahden vuoden ajan. Vaikka tällä hetkellä en ole kovin aktiivisesti mukana järjestötoiminnassa, olen tarkasti seurannut SuPerin puheenjohtajaehdokkaiden kampanjointia ja olenkin riemuissani siitä, että Mari lähti mukaan ehdokkaaksi.

Erityinen ilo ja kunnia oli saada Mari työpaikkakäynnille omalle työpaikalleni kehitysvammaisten asumisyksiköihin Taipalsaarelle syksyn 2011 puheenjohtajakiertueella. Jo tämän hyvin lyhyen vierailun perusteella moni kollegani ei voinut muuta kuin ihastella ja ihmetellä tämän nuoren ja energisen naisen vahvaa ammattitaitoa ja aitoa kiinnostusta jäsenten asioihin. Marista huokuu kaikessa esiintymisessä ja kanssakäymisessä sellainen dynaamisuus ja määrätietoisuus, ettei kenellekään jää epäilystä siitä, että hän on se ainoa oikea puheenjohtaja SuPerille! Siitä saimme lisävakuutuksen Lappeenrannan jäsenillassa, jossa Mari esiintyi edukseen ja voitti varmasti monen aiemmin epäilleen kannatuksen itselleen.

Marin monipuolinen kokemus lähihoitajan työstä sekä pitkä kokemus SuPerliitossa puhuvat ehdottomasti sen puolesta, että hänestä Superliitto saa pätevän ja jäsentensä asioista perillä olevan puheenjohtajan. Toiminnan kehittäminen ja uudistaminen ovat myös Marille tärkeitä ja hänen energisyydellään sekä päättäväisyydellään liittoa varmasti saadaan uudistettua kohti kaikille parempaa tulevaisuutta. Uskon vahvasti, että Marin idearikkaus ja innokkuus tulevat olemaan hyödyksi jokaiselle SuPerin jäsenelle.

Erittäin tärkeänä asiana Mari on nostanut esille myös paikallisen toiminnan kehittämisen. Toimiessani ammattiosaston puheenjohtajana huomasin valitettavasti, miten vaikeaa on saada uusia aktiiveja innostettua toimintaan mukaan. Paikallinen toiminta todella tarvitsee uudistamista ja kukapa muu sen hoitaisi kuntoon yhtä tehokkaasti kuin Mari!

Kaikella sillä tiedolla, mitä minulla on Marista ihmisenä ja järjestötyön ammattilaisena, voin varauksetta ja täydellä sydämellä suositella häntä SuPerliiton uudeksi puheenjohtajaksi!

Vehkataipaleella 25.1.2012

SuPer-terveisin,

Sanna Puhakainen, lähihoitaja

**********************************************************************************************************

Nuorissa tulevaisuus – onko se pelkkä klisee?

Viimeisen viiden vuoden aikana, lähes jokaisessa liittomme tilaisuudessa on mietitty miten saamme nuoret mukaan ay-toimintaa. Tarvitsemmehan heitä turvaamaan sekä liittomme ja ay-toiminnan tulevaisuuden.

Nyt kun meillä on puheenjohtajakisassa nuori, edustava nainen mukana, niin hän ei kelpaa, koska on nuori tai ehkäpä hänellä on jopa tulevaisuudenkin suunnitelmia? Mari on nuori – hyvä niin – hän ei tarvitse paperinippua tuekseen, muisti pelaa vielä. Kaikki asiat ovat opittavissa ja Mari onkin ainoa ehdokas puheenjohtajakisassa jolla on koulutus järjestöjyräksi. Ja mitä tulee niihin tulevaisuuden suunnitelmiin, niin Mari on sanonut luopuvansa järjestöllisistä luottamustoimistaan ja kansanedustajaehdokkuuksista – ja siihen sanaan meidän on luottaminen. Vastaehdokkaiden suunnitelmissa siintää eläköityminen.

Mari on osoittanut paineensietokykyä olemalla mukana kahdesti kansanedustajaehdokkaana ja toimimalla kunnallisissa luottamustehtävissä. Nämä kokemukset ovat varmasti antaneet hänelle valmiuksia toimia liittomme puheenjohtajana. Eihän heti tarvitse olla kaikkien asioiden asiantuntija, onhan meillä liitossamme osaava ja ammattitaitoinen henkilöstö puheenjohtajan käytössä.

Puheenjohtaja on myös liiton keulakuva. Neuvotteluihin osallistumisen lisäksi hän edustaa meitä superilaisia myös hieman vapaammissa tilaisuuksissa. Mari omaa edellytykset myös tähän tehtävään. Nuorella imagollaan Mari helpottaa myös nuorten mukaantuloa huomattavasti enemmän kuin vanha, turvallinen ehdokas.

Tehdään paras valinta – Mari puheenjohtajaksi.

Mari on myös meidän valintamme:

Helena Piiparinen, 54 v

Eija Nieminen, 49 v

Raija Mustonen, 61 v

Tarja Tirroniemi, 45 v

SuPer on vilkku päällä risteyksessä. Sinulla on nyt mahdollisuus päättää suunta, joka valitaan. Olen lupautunut kuskiksi tälle matkalle. Hyppää kyytiin, minä kerron, mitä tällä reissulla on tulossa!

SuPer-menopelimme on hyvin huollettu ja toimiva. Tarpeen vaatiessa tehoja löytyy ja SuPer kiihtyy saavuttaen tavoitteen. Kone ei savuta, sillä hoidamme asiat niin, ettei ikäviä ja epäreiluja keinoja tarvita. Upea SuPer edellyttää, että kaikista osista pidetään hyvä huoli ja ymmärretään jokaisen palasen tärkeys. Pienimpäänkin rasahdukseen tulee reagoida, vaikka ääni kuuluisi vaimeana ja kaukaa suuren moottorin alta. Pieni ääni on yhtä tärkeä kuin suuri pamaus, se saattaa jopa olla ihan ratkaiseva kokonaisuuden toiminnan kannalta.

SuPer kasvaa tasaisesti. Kaikille superilaiselle löytyy turvallinen paikka. SuPer kiertää jokaisen pysäkin kautta ja ottaa huomioon kaikki kiinnostuneet. Siksi jokaisella pysäkillä on runsaasti mukaan kyytiin haluavia, jotka eivät aikaisemmin ole reissuun osallistuneet. Tällä matkalla on mukavaa eikä iloa puutu. Vaikka nauretaan, hoidetaan myös vaikeat ja vakavat asiat.

Olen loistava kuski, ja haluankin poiketa raikkaudella muista kuskeista. Tärkeää tässä tehtävässä on, että kuski on samanlainen kuin matkustajansa ja vie heidät kohti määränpäätä.

Ajetaan maisemareittiä, joka tarjoaa jokaiselle jotakin, myös heille jotka ovat työssä muualla kuin vanhusten parissa, sairaalassa tai kuntasektorilla. Matkustajat saavat valita määränpään ja ajelen sitä kohti taloudellisesti. Tavoitteeseen päästäksemme teemme yhteistyötä. Välillä on tarpeen jutella, vaihtaa kuulumisia ja kohdata ohikulkijoita. Pitää myös puntaroida onko kuljettu reitti ollut oikea, viekö tie perille ja mihin suuntamme seuraavaksi? Yhdessä päätämme ja minä soitan torvea superilaisten tahtiin. Kuskina minulle on tärkeää, että luotamme toisiimme.

Meidän SuPerimme on muillekin tuttu, sillä superilaiset ovat tärkeitä ammattilaisia, joiden työtä arvostetaan. Yhdessä teemme ponnistelemme sen eteen, että arvostus näkyy myös palkassa.

Sinä voit vaikuttaa siihen, kenet liittokokous valitsee SuPerin kuskiksi. Nyt punnitaan, haluavatko superilaiset mukaan uusia ja tuoreempia toimijoita. Jos ajattelet, että SuPerin tulee jatkossakin olla vahva ja itsenäinen yhteiskunnallinen vaikuttaja, äänestä ehdokasta, joka tukee tavoitteitani ja haluaa valita minut SuPerin uudeksi puheenjohtajaksi.

Mari Niemi-Saari

SuPerin puheenjohtajana on ollut jo yli 11 vuoden ajan Juhani Palomäki. Hän jää ensi kesänä eläkkeelle ja nyt käydään pitkästä aikaa oikea kisa puheenjohtajapaikasta. Tähän mennessä vaaliin on ilmoittautunut lisäkseni kolme ehdokasta, mutta vaaliin voi lähteä mukaan vielä kesäkuussa pidettävässä liittokokouksessakin.

Me neljä tähän mennessä mukaan ilmoittautunutta ehdokasta olemme kiertäneet syyskuun alusta suurimpia kaupunkeja tutustuen superilaisten työpaikkoihin. Takana on 12 paikkakuntaa ja syksylle jäljellä on 8, keväällä sitten toinen mokoma. Kiertuepäivään kuuluu lehdistötilaisuus puolilta päivin ja kiireisen tapahtumapäivän kruunaa jäsenilta, jossa jäsenillä on mahdollisuus esittää ehdokkaille kysymyksiä.

Yhtälö on hieman haastava: kolmivuorotyö, palkattomat kiertuepäivät, opinnot ja perhe. Aika haipakkaahan tämä on tähän saakka ollut, mutta en valita. Ei se leppoisimmasta päästä ole liiton puheenjohtajan toimenkuvakaan ja siihenhän tämä on oivaa valmennusta. Kiertuepäivät ovat mielenkiintoisia ja on todella antoisaa käydä tutustumassa jäsenten työpaikkoihin ja samalla kuulla heidän mietteitään.

Jäseniltojen paneelikeskustelu se vasta mielenkiintoinen onkin! Jäsentilaisuudet kulkevat aina samalla kaavalla; aluksi me ehdokkaat pidämme kymmenen minuutin esittäytymis- ja alustuspuheenvuoron jostakin ennalta valitusta aiheesta. Sen jälkeen onkin sana vapaa ja reilun tunnin ajan jäsenillä on mahdollisuus saada kysymyksillään selville oma puheenjohtajaehdokkaansa. Olemme asiakysymyksissä tylsistyttävän yksimielisiä, joten eroavaisuudet löytyvätkin persoonasta.

Minä olen porukan nuorin, 34-vuotias ja koen sen vahvuudekseni. Minulla on laaja ja monipuolinen kokemus hoito- ja järjestötyöstä, mutta olen kuitenkin säilyttänyt innostukseni toimintaan ja kehittämiseen. Pidän erittäin tärkeänä toiminnalle jäseniltä tulevaa viestiä ja toiminnan kehittämisen punaisena lankana jäsenten tarpeita. Yksi mielestäni tärkeä ja huomionarvoinen asia on, että minä olen taustaltani lähihoitaja. Pitkästi yli puolet SuPerin jäsenistä on suorittanut lähihoitajatutkinnon.

Olen saanut kiertueen aikana todella paljon positiivista palautetta. Se on hyvin tärkeää ja auttaa jaksamaan. Se myös kannustaa tsemppaamaan tässä ajankäytöllisesti erittäin haastavassa tilanteessa, sillä tiedän, että tähän kampanjaan laittamani satsaukset eivät ole olleet turhia, kun niin moni jäsen jakaa samansisältöiset ajatukset kanssani.

Minulta on paljon kyselty poliittisista luottamustehtävistäni ja poliittisesta tulevaisuudestani. Olen tällä hetkellä enemmän kuin korviani myöten mukana Vantaan kuntapolitiikassa. Olen suuresti kiitollinen siitä opista ja ymmärryksestä, jonka olen näinä seitsemänä vuonna yhteiskunnastamme saanut ja kerryttänyt. Mikään muu kurssi tai koulu ei ole samalla tavalla puheenjohtajatehtävään valmentanut mm. neuvottelutaitoineen ja taloudellisen ymmärtämisen kautta. Tosin kulunut aikakin on verrattain pitkä. Täten kuitenkin ilmoitan, että jos tulen valituksi SuPerin puheenjohtajaksi luovun poliittisista luottamustehtävistäni enkä ole ehdokkaana kunta- enkä seuraavissa eduskuntavaaleissa. Tämä on ihan ajankäyttöön perustuva päätös.

Hoidan tietysti tunnollisesti luottamustehtäväni, jotka minulla nyt on. Tällä hetkellä puheenjohtajakierros vie aikaa ja sen vuoksi olen joutunut olemaan poissa esimerkiksi kaupunginhallituksen kokouksista, mutta turnee päättyy 19.10. ja sen jälkeen koittaa taas normiarki töineen ja kokouksineen. Kokouksiin pääsyä enemmän kuitenkin odotan, että aikatauluni sallii pitkälle juoksulenkille pääsemisen. Touhukasta syksyä myös sinulle!

Kokonaisäänimääräni on 3031, joka oli minulle kieltämättä pienoinen pettymys. Sitten toisaalta pohdittuna yli 3000 ihmistä on hurja määrä ja ajatella, että niin moni oli sitä mieltä, että juuri minä olisin ollut kaikista paras ihminen edustamaan heitä eduskunnassa. Että kyllä voin olla todella tyytyväinen äänimäärään, vaikka lopputulos ei ollutkaan toivomani kaltainen.

Olen itsekseni pohtinut syitä siihen, ettei ääniä tullut niin runsaasti kuin olisin toivonut. Ensimmäinen selitys on, että hoitoalan ammattilaisten antamat äänet suuntautuivatkin tällä kerralla Perussuomalaisten laariin. Uudeltamaalta meni läpi kaksi superilaista hoitajaa (tosin omaani pienemmillä äänimäärillä ja se vähän harmittaa…), joten hoitajien äänet jaettiinkin tällä kerralla meidän kolmen kesken, kun edelliskerralla sain olla yksinäni nauttimassa hedelmistä.

Mutta toisaalta. Minulla oli aivan mahtava kampanja! Teimme tukiryhmäni kanssa hurjasti töitä ja hymyssäsuin. Teimme kaiken sen, johon resurssit riittivät, joten mikään ei jäänyt harmittamaan tai selittämään sitä, ettei läpimenoa saavutettu. Kampanjatyöhön osallistuvia ihmisiä tosin olisi voinut olla enemmän, mutta siinäkin tein parhaani. Kaikille tavalla tai toisella kampanjaani osallistuneille olen niin kiitollinen. Olen parhaillaan miettimässä keinoa, kuinka kiitollisuuteni osoittaisin nyt, kun niitä eduskunnan vierailuja tai saunailtoja ei olekaan tulossa…

Vaikka eduskuntapaikkaa ei näissä vaaleissa tullutkaan en kuitenkaan ole murheenmurtama tai masentunut. Päin vastoin. Nyt on aika edistää opintoja parin kuukauden ajan huippunopeudella ja olen loistavassa tilanteessa uraani ajatellen. Olen avoinna kaikille mahdollisuuksille, joten mielenkiintoisia tarjouksia järjestöpuolelta otetaan vastaan. Kaikenlaista hauskaa onkin jo ilmaantunut, mutta toistaiseksi harkinnassa on vasta yksi…

Hoitajat eivät myöskään ole unohtaneet niitä lupauksia, joita puolueet neljä vuotta sitten lupailivat. Eipä  vain ole tilinauhassa näkynyt Sari Sairaanhoitajallakaan sitä viittäsataa euroa, joka heille luvattiin. Ei siis lainkaan hämmästytä, jos “pientä” luottamuspulaa katteettomia lupauksia antaneita ehdokkaita / valittuja edustajia ja puoluetta kohtaan on edelleen havaittavissa.

Minä olen edelleen sitä mieltä, että hoitoalan palkkaus ei vastaa työn vaativuutta. Hoitoalan palkkaus ei kohene ilman valtion vastaantuloa kuntien talouden ollessa edelleen hyvin haasteellinen, vaikka kohenemista onkin parissa vuodessa  tapahtunut.

Viimeksi tänään keskustelin terveysasemalla työskentelevän sairaanhoitajan kanssa, joka kuvasi hyvin sitä taloudellista mahdottomuutta, joka hänen perheessään on. Hän on yksinhuoltaja ja päivätyössä. Pelkällä peruspalkalla on tultava toimeen, kun ei tule ilta-, yö- eikä pyhälisiä ja on uransa alkutaipaleella eikä vielä ole mitään “kalkkislisiäkään” kertynyt. Tammikuusta alkaen hänen on pitänyt säästää lasten harrastuksista, että riittää rahaa ruokaan. Tämä ei voi jatkua tällä tavoin!

Samaan aikaan nykyisen hallituksen toimesta pohditaan mm. eläkeiän korottamista, asuntolainavähennyksen poistamista ja ALV:n korottamista. Nämä kaikki toimet iskisivät kovimmin pieni- ja keskituloiseen eli mm. hoitoalan henkilön lompakolle. Kannattaneekin miettiä erityisen tarkoin mitä puoluetta ja minkälaista ehdokasta näissä vaaleissa äänestää.

Päätin jo kampanjan alkuvaiheissa, että minä keskityn tekemään vaalikampanjaa itselleni ja omalle puolueelleni. Jätän muiden kampanjoinnin ja mainostamiset heille itselleen. Olenkin vähän hämmästellen kuunnellut muiden ehdokkaiden juttuja ja kovaäänistä selitystä muiden tekemisistä ja muiden puolueiden markkinoimisesta, sillä joka kerta kun mainitset toisen puolueen nimen tai ehdokkaan/ministerin/kansanedustajan se on mainosta heidän suuntaansa.  Minulla ei ole varaa tehdä työtä muiden kampanjan siivittämiseksi. Eri asia tietysti on vaaliväitteyt ja haasteet, jossa käydään julkista keskustelua ja tavoitteena on kaivella erot puolueiden ohjelmista ja ehdokkaiden mielipiteissä.

Järvenpäässä juttusilleni tuli nainen, joka kertoi lukeneensa esittelyni SuPer-lehdestä. Hän oli parhaillaan lomalla, jota vietti miehensä kanssa mökillä. Saatuaan tiedon, että olen tulossa torstaina käymään vaalityön merkeissä Järvenpäässä hän keskeytti mökkeilyn ja tuli kaupunkiin varta vasten tapaamaan minua. Hän tahtoi selvittää, että äänestääkö järvenpääläistä ehdokasta, kuten hänellä on ollut tapana vai antaako äänensä minulle, vaikka olen vantaalainen, mutta kuitenkin superilainen. Ollapa enemmän näin aktiivisia ihmisiä, jotka näkevät vaivaa ehdokkaansa valitsemiseksi!

Lopputulos äänen kohdistumisesta jää vain tämän rouvan itsensä tietoon, mutta siitä huolimatta ja tämänkaltaisen kansalaisaktiivisuuden kannustamana teen innolla vaalityötä ja toivon reitilleni hienoja kohtaamisia jokaiselle päivälle loppukampanja-ajalle!

Ystäväni kertoi häntä huvittaneesta ajatusvirheestään Ateneumissa meneillään olevaa näyttelyä koskien. Hän oli suunnitellut menevänsä katsomaan ”Arjen sankareita” – naisten kuvia naisista.

Uutispäivä Demarin ”kolmen konkarin” enemmän tai vähemmän hyödylliset vaalityövinkit saivat hänet kaipaamaan mieskonkareiden rinnalle naissankareiden puheenvuoroja arkisesta vaalityöstä ja muustakin elämästä. Tämä miltei naisia suosiva toive palautti mieleen Demarissa olleen artikkelin kahdesta ehdokkaasta (Jesca ja Nasima) tutustumassa taidenäyttelyyn; ehkä siinä oli kytkentä naissankareihin.

”Arjen sankarit” on toistaiseksi näkemättä, mutta oletettavasti se on ”sukupuolineutraali” näyttely. Konkareita ja sankareita ikään ja sukupuoleen katsomatta tarvitaan ehdokkaiksi ja heidän avukseen vaalityöhön ja -voittoon. Järjen sankareina pidän kuitenkin nimenomaan naisia, jotka – kaiken yhdenvertaisuuden ja jakamisen jälkeen – vieläkin suurimmalta osin kotitöistä vastaten sovittavat yhteen työtään, perhe-elämäänsä ja henkilökohtaisia tavoitteitaan.

Olen huomannut, että ihmiset lähestyvät ehdokkaita nykyään paremmin ja rohkeammin kuin vielä muutama viikko sitten. He ovat usein tietoisia puolueiden gallupmittauksista ja tahtovat tulla ihan paikan päälle kertomaan kannattavansa demareita. Moni keskustelukumppani on myös sanonut, ettei puoluetausta merkitse heille juurikaan, enemmänkin ehdokas itse ja hänen mielipiteensä.

Kaiken kaikkiaan on parhaillaan tosi kiva tunnelma tehdä vaalityötä ja positiivinen palaute kannustaa jatkamaan ympäri Uuttamaata!

Eläkeläiset vaativat korjausta mm. oikeudenmukaisempaa kohtelua leskeksi jäävän perintöverotukseen. Ei ole oikein, että puolison kuoltua joutuu maksamaan perintöveroa yhdessä maksetusta omaisuudesta, esimerkiksi omasta kodista.

Eläkeläiset myös hämmästelivät köyhimpien lapsiperheiden lapsilisän kohtaloa. Ministeri Risikko on sitä mieltä, että on ihan ok, että köyhän lapsiperheen hakiessa toimeentulotukea se lasketaan perheen tuloiksi ja täten vähentää toimeentulotuen määrää. Hyvin toimeentuleville perheille oikeus lapsilisään sen sijaan tahdotaan säilyttää.

Yhtä epäoikeudenmukainen järjestelmä on kotitalousvähennys, sillä ellei maksa veroja vähintään 3000 euroa vuodessa ei ole oikeutta kotitalousvähennykseen lainkaan. Tätä minä en tiennyt aikaisemmin. Nyt tapasin rouvan, kenen kodissa oli tapahtunut vesivahinko. Kotivakuutus korvaa osan remonttikustannuksista, mutta valtaosa lankeaa itselle maksettavaksi. Eikä rahaa yksinkertaisesti ole eikä kotitalousvähennykseenkään ole oikeutta, kun vuotuisten verojen summa jää alle tuon 3000 rajapyykin.

Keskustelimme myös eläkeläisten keskuudessa tutuksi ja ennalta arvattavaksi keskustelun aiheesta nimeltä taitettu indeksi. Osa haikaili sen perään, mutta kuulimme myös sitä kritisoivan puheenvuoron. Ja sitä en pitänyt minä, tarkennan vielä.

Muita keskustelunaiheita oli mm. HUS:n kaavailema osakeyhtiö, vanhusten hoito ja sen laatu, vaalipiiri, vanhusten ateriapalvelu, kuntapalvelujen yksityistäminen sekä opiskelu.

Keskustelun jälkeen mittailin vielä verensokereita niin paljon, että mukaan pakkaamani liuskat loppuivat kesken. Tällä kertaa mitattavien joukossa ei ollut erityisen “makeita” henkilöitä ja keskiarvo mittaustuloksille olikin loistava 5,9.

Tilaisuuden päätteeksi kerhossa järjestettiin arpajaiset, jossa palkintoina oli kovasti risteilylahjakortteja. Eräs rouva oli ylivoimainen voittomagneetti ja loppujen lopuksi hänelle kertyi 6 risteilylahjakorttia. Ollapa tuollainen arpaonni!